Terveisia espanjasta. Kaksi paivaa oltu taalla ja viisi viela jaljella. Nama kaksi paivaa on kylla noudattanut murphyn lakia taydellisesti. Ensimmaisena paivana heti lentokentalla tunnin odottelun jalkeen saimme tietaa, etta meidan matkalaukut eivat olleet edes saapuneet madridin lentokentalle. Ne olivat frankfurtissa edelleen, joten koko paiva meni jokseenkin harmitteluun (onneksi on vakuutus). 

Toinen paiva alkoi hyvin ja meilla oli hauskaa. Shoppailimme ja kiertelimme katsomassa kaupunkia ystaviemme kanssa. Illalla menimme baarikierrokselle, koska taalla on yleensa suuret bileet aina torstaisin ja perjantaisin, mutta ei talla kertaa. Syyna oli Espanjan voitto semifinaalissa. Kaikki olivat juhlimassa sita ja jos he olisivat olleet juhlimassa viela eilen ja tanaan, se olisi ollut liikaa. No kuitenkin, lahdimme kotiin pain jo 3-4 aikaan (taalla juhlitaan aamukahdeksaan asti) ja alkumatka menikin hyvin. Vahan aikaa kaveltyamme meita alkoi seurata kaksi nuorta miesta. He seurasivat meita pitkaan ja me kiristimme tahtia ja yritimme harhauttaa heita kaantyilemalla eri suuntiin, mutta he arvasivat liikkeemme ja me aloimme juosta. Paitsi veljeni joka sanoi miehille ettei kannata yrittaa, niinpa he ottivat puukon esille ja me juoksimme viela kovempaa. Pelastajamme oli taksi, jolla paasimme kotiin. Kylla sydan hieman tykytti ja tarisin ihan kauheasti viela monta tuntia jalkeenpain.

Nyt kaikki pahin mahdollinen on tapahtunut, joten parempaan pain mennaan, varmasti.