Vähän ajatuksia tästä reissusta.

15.7.2010 Lentokenttä Frankfurt

Meille on nyt tapahtunut kaikki mahdollinen mitä tapahtua voi. Aina matkalaukkujen katoamisesta ryöstöyritykseen asti. Tällä hetkellä elämme elämää, joka on kuin suoraan elokuvasta Terminaali. Emme saa enää poistua kansainväliseltä alueelta, koska olemme chekanneet itsemme sisään. Joudumme vain odottamaan jotakin lentoa, jolla saattaisimme päästä kotiin. V***tus on tällä hetkellä kova. Olemme viettäneet yön hotellissa ilman matkatavaroita. Hammasharjaa, deodoranttia taikka muita hygieniavälineitä emme saaneet. Kyllästyttää vain istua täällä terminaalissa, kun kaikki kaupatkin on koluttu läpi.

Tälläista siihen aikaan. Pari tuntia tätä myöhemmin meille sanottiin  että emme välttämättä pääse kotiin kahteen viikkoon. Silloin alkoi kaikilla keittää yli. Juoksimme lipunmyyntitiskille ja vedimme alaikäisyyskortin peliin. Matkalla on kolme alkaikäistä, joilla ei ole huoltajia mukana ja näinpä saimme liput ensimmäiselle lennolle suomeen ja olimme kotona 16.7 yöllä. Matka ei ollut helppo, mutta opettavainen kylläkin. Nyt osaan varautua aivan kaikkeen ja osaan nähdä juuri nämä opettavaiset ja positiiviset puolet asiassa, mutta uskokaa pois: lentokentällä ei naurattanut ollenkaan.